Toiselle tehdystä työstä maksettava korvaus on yleensä joko palkkaa tai yrittäjälle maksettavaa työkorvausta. Maksajan työnantajavelvollisuudet määräytyvät verotuksessa sen mukaan, kummasta on kyse.

Ohjeet koskevat kaikkia yrityksiä ja yhteisöjä, jotka toimivat työnantajana. Työnantajana toimiville kotitalouksille on eri ohjeet

Milloin korvaus on palkkaa?

Palkkaa on korvaus, joka on maksettu työ- ja virkasuhteessa tehdystä työstä. Lisäksi eräät seuraavat ennakkoperintälaissa luetellut palkkiot ovat palkkaa, vaikka työsuhdetta ei muodostuisikaan:

  • kokouspalkkiot
  • henkilökohtaiset luento- ja esitelmäpalkkiot
  • hallintoelimen jäsenyydestä saatu palkkio
  • toimitusjohtajan palkkio
  • avoimen yhtiön ja kommandiittiyhtiön yhtiömiehen nostama palkka sekä
  • luottamustoimesta saatu korvaus.

Työnantaja voi antaa työntekijälle rahapalkan lisäksi myös palkkana pidettäviä luontoisetuja (esimerkiksi auto-, ravinto- ja puhelinetu).

Milloin korvaus on työkorvausta?

Jos työ tehdään toimeksiantosuhteessa, kyse on työkorvauksesta.

Työsuhde ja toimeksiantosuhde sekä maksajan velvollisuudet

Maksajan velvollisuuksien kannalta on ratkaisevaa, tehdäänkö työtä työ- vai toimeksiantosuhteessa.

Työn teettäjä ja työn tekijä voivat solmia työtä koskevan työsopimuksen tai toimeksiantosopimuksen. Jo sopimusta laadittaessa on syytä ottaa huomioon näiden sopimustyyppien tunnusmerkit sekä varmistaa, että sopimuksen tyyppi ja sisältö sekä tosiasiallinen toiminta vastaavat osapuolten tarkoitusta.

Mahdollisissa ristiriitatilanteissa sopimustyyppien tunnusmerkkien perusteella tehdään kokonaisarvio, jonka perusteella ratkaistaan, onko suoritus palkkaa vai työkorvausta.

Tarkempaa tietoa työsuhteen tunnistamisesta sekä palkan ja työkorvauksen eroista

 

Lue kokonaan: https://www.vero.fi/yritykset-ja-yhteisot/tietoa-yritysverotuksesta/yritys_tyonantajana/